Grönlannin läpi vaeltanut palomies: Kolme asiaa, jotka pelastivat matkalla

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomies Sami Pirinen osallistui huhtikuussa Erikoisrajajääkärikillan retkikuntaan, joka hiihti Grönlannin mannerjäätikön halki.

Yhdentoista suomalaismiehen ryhmä hiihti 33 päivässä 610 kilometrin matkan Grönlannin länsirannikolta itärannikolle. Retkikunta suoriutui tehtävästä omavaraisena, ilman ulkopuolista huoltoa. Yhdelläkään osallistujista ei ollut aiempaa kokemusta arktisissa olosuhteissa vaeltamisesta.

Ennen matkaan lähtöä retkikunta teki valmisteluja kahden vuoden ajan. Palomiehenä työskentelevä Sami Pirinen vastasi ryhmän lääkinnästä yhdessä ensihoitajaksi opiskelevan Verneri Nurmen kanssa. Retkikunnan johtajana toimi Nestori Nurmi.

– Lähdimme opettelemaan arktista retkeilyä aika lailla nollatilanteesta. Teimme harjoitusretkiä, testasimme varusteita, keräsimme rahoitusta ja kysyimme kokemuksia vastaavanlaisia matkoja aikaisemmin tehneiltä retkeilijöitä, Pirinen kertoo.

Kaikki 11 osallistujaa selvisivät hyväkuntoisina maaliin asti.

Retkikunnan tavoitteena oli ensimmäisinä suomalaisina saavuttaa hylätty kylmän sodan aikainen tutka-asema DYE 3. Asemalla on 30 vuoden aikana käynyt vain kourallinen ihmisiä.

Tutka-asema oli osa Yhdysvaltain armeijan DEW-linjaa (Distant Early Warning Line), joka kahden muun linjan kanssa muodosti kylmän sodan aikana ns. pohjoistutkavyöhykkeen, jolla valvottiin mahdollisia pohjoisen kautta lähestyviä ilmatilauhkia.

Reitin varrella retkeläiset poikkesivat myös toiselle tutka-asemalle, DYE 2:lle.

– Se on monen retkeilijän kohde, jossa vierailijat ovat tehneet tuhojaan. Jäähän osittain uponnut DYE 3 sen sijaan on harvojen saavuttama ja säilynyt täysin alkuperäisessä kunnossa, kuvailee Pirinen.


Pelastusalan ammattilaisen
pyynnöstä Sami Pirinen listasi matkalta kolme asiaa, jotka olivat korvaamattomia tai vaikuttivat jopa hengissä pysymiseen:

 

1. Kaasuhälytin

”Ennakkotietojen mukaan ilma tutka-asemalla olisi myrkyllistä. Sain työpaikaltani Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta lainaksi kaasuhälyttimen (GasAlert max XT), jonka lisäksi olimme varautuneet kaasunaamarein. Happitasot asemalla pysyivät siedettävinä eikä vaaratilanteita onneksi tullut.”

”Todellinen tarve kaasuhälyttimelle tuli noin matkan puolivälissä, kun olimme jäätikön korkeimmalla kohdalla, noin 2700 metriä merenpinnasta. Korkeus, kolmenkymmenen asteen pakkanen ja tuulettomuus kerryttivät häkää telttoihimme, kun keitimme vesiä illalla.”

”Olin jo hetken ihmetellyt hieman outoa tunnetta silmissäni. Kun polttoainekeittimemme alkoivat sammuilla, tajusin että kaikki ei ole kunnossa. Häkäpitoisuus teltassa oli yli 400 ppm.  Vähäisen tuulen takia teltta ei tuulettunut riittävästi, joten jouduimme pitämään ovia auki ja keittimiä suljettuna. Myös muissa teltoissamme oli häkää reilusti.”

”Noin viikon ajan tarkkailin aktiivisesti häkäpitoisuuksia teltoissamme ja kehotin miehiä panostamaan tuuletukseen, vaikka oli kylmä. Tiesimme, että aikojen saatossa koviakin tekijöitä on jouduttu evakuoimaan pois häkämyrkytyksen vuoksi. Ilman hälytintä on todennäköistä, että joku olisi saanut myrkytyksen, onneksi siltä vältyttiin nyt.”

2. Imodium

Henkilökohtaisesti pahimpia pelkojani oli, että joutuisin vatsataudin vuoksi evakuoiduksi kesken matkan. En niinkään jännittänyt jaksamiseni puolesta, vaan mahan toiminnan puolesta.”

Pelko tuli todeksi toisen viikon alussa. Olin kolme päivää kuralla. Siinä ollaan syvimpien kysymysten äärellä, kun päivän vetää ahkiota lastit housussa. Varahousuja oli mukana yhdet kappaleet. Veto oli aivan poissa ja mielessä siinsi jo ajatus, jääkö kaikki nyt kesken?”

Imodiumista oli iso apu. Muut ottivat ahkiostani painavat tavarat vedettäväksi, joten pääsin pahimman päivän hiihtämään keveämmin.”

Vatsani sekoitti maitojauhe, jota käytimme kaakaossa. En normaalisti käytä maitoa käytännössä ollenkaan, joten pakki ei kestänyt, vaikka olin yrittänyt totutella maitojauheeseen.

3. Bensakeitin

”Grönlannin jäätiköllä tuulee koko ajan. Ainoa hetki päästä viimaa pakoon oli illalla, kun teltassa keitimme vesiä.”

Olimme keittimiä varten tilanneet lähtöpaikkaan 130 litraa polttoainetta. Onneksi testasimme aineen ennen jäätikölle lähtöä, sillä litku osoittautui vääränlaiseksi. Se olikin jotain kynttiläöljyä tai mitä lie. Siitä alkoi ylimääräinen show, kun pienestä kylästä metsästimme toistasataa litraa polttoainetta ja kanisterit.”

Tuuli on tuolla seudulla viheliäinen, se kaksinkertaistaa pakkasen purevuuden. Päivän puolivälissä pidimme aina puolen tunnin lounastauon ja istuimme ahkioiden päällä selkä tuuleen päin. Tuuli kuitenkin teki pyörteitä ja puhalsi lunta lounaspussiin. Välillä se todella ärsytti. Oikein tuulisina päivinä kaikki istuivat aivan hiljaa aloillaan miettien, että on tämä touhua.”

Bonus: Suklaa

”15 levyä suklaata kuukaudessa on sellainen määrä, mitä hammaslääkärini ei suosittele, mutta suklaata olisi saanut olla tuplasti enemmän mukana!”

 

Ennen ja jälkeen matkan otettu kuvapari paljastaa, kuinka armottomasti mannerjäätikön pakkanen ahavoitti Piristä 33 päivän aikana:

Erikoisrajajääkärikillan retkikunnasta on valmisteilla dokumenttielokuva vielä tämän vuoden aikana.

Lisää kuvia ja tunnelmia matkasta löytyy sivulta www.halkigronlannin.fi ja retkikunnan Facebook-sivulta