Hektisiä hetkiä asemien rakennuksilla

– Oli makeeta päästä suunnittelemaan paloasemia, palvelupäällikkö Mikko Ilmonen sanoo. Hän tuntee Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen paloasemien erilaiset remppa- ja raksaprojektit. Niitä on kertynyt liki 30 kappaletta.

Asematyöryhmä kutsui Mikko Ilmosen mukaansa 1990-luvun alussa, kun Vantaankosken paloasemaa remontoitiin ja laajennettiin.

– Se oli Affen (Alf Sjöblom) projekti, jossa oli kuitenkin joitakin asioita, joihin sain lausua mielipiteitäni. Olin mukana kokouksissa ja sijaistin niissä Affea, Ilmonen sanoo.

Pohjakuvat kiinnitettiin valvomon kahvihuoneen seinälle. Piirrosten ääressä kului kahvia, mutta tupakat piti vetää ulkona.

–  Pohdimme aseman toiminnallisuutta, muun muassa sitä, etteivät ovet avautuessaan iske silmille, jos palomies kiiruhtaa käytävää pitkin keikalle. Oli makeeta päästä suunnittelemaan asemaa.

Ideana oli, että paloaseman kaikkien kulkureittien tuli viedä lähtövalmiina olevan paloauton luo. Vantaankoskella asiaa joutui pohtimaan oikeasti. Vanha asema, jossa tiloja oli viidessä tasossa, säilyi uuden aseman perustana.

–  Niin hölmöä rakennusta ei tänä päivänä enää rakenneta. Vantaankosken hanke opetti sen, mistä asemien rakentamisissa pitää päästä eroon.

Paitsi ettei päästy, sillä Vantaankosken pohjakuvat istahtivat Ilmosen työpöydälle uudelleen vuonna 2017. Vantaankosken asemaa oli peruskorjattava.

Vaikkei Vantaankoski ole pohjapiirrokseltaan paloasemakäyttöön ideaali, on se kuitenkin palomiesten keskuudessa ollut pidetty paloasema.

Nälkä kasvoi syödessä

Ilmonen sai ensimmäisen kokonaisvaltaisen rakennusprojektinsa, kun Hiekkaharjun paloaseman pihaan päätettiin rakentaa pesuhalli.

– Halliprojektissa nälkä kasvoi syödessä. Ajattelimme, että kun tilaa kerran rakennetaan, niin tehdään sitä sitten kerralla kunnolla, konteille ja säiliöautollekin. Lopulta talli kasvoi isoksi puolilämpöiseksi tilaksi.

Isompi halli perusteltiin sillä, että tikasautolle tarvittiin lämmin ja kuiva säilytyspaikka. Siihen asti sitä oli säilytetty kylmässä ja maapohjaisessa tallissa, mistä kalliin yksikön tekniikka ei välttämättä siitä pitänyt.

Tukikohtia Turkuun ja Vantaalle

Medi-Heli oli muuttanut Helsinki-Vantaan lentokentällä oleviin tiloihin. Omistaja päätyi kuitenkin purkamaan hallin ja rakentamaan sen tilalle uuden, jonne tulisivat Medi-Helinkin tilat.

– Olin ollut Medi-Helissä lentoavustajana, joten minun oli luontevaa liittyä rakennettavan tukikohdan työryhmään.

Medi-Heli laajensi pian toimintansa Turkuun, jolloin tukikohtatyöryhmään tarvittiin taas Ilmosen näkemystä. Hän alkoi hoitaa projektia firaabelityönään.

– Ajoin syksyn ja talven aikana viikoittain Turkuun hoitamaan asioita. Juoksin rakennusvalvonnat lupakuvien kanssa ja tein lentoaseman tonttipaikat.

Ilmailulaitoksen voimalla iso Pelastuskeskus

Helsinki-Vantaan lentoaseman kupeeseen suunniteltiin Pelastuskeskus. Alkuperäinen suunnitelma oli, että Ilmailulaitoksen ja Vantaan kaupungin pelastustoimet menisivät saman katon alle, vaikka hoitaisivatkin edelleen omia tonttejaan.

–  Vetovastuussa oli Ilmailulaitos (nykyään Finnavia). Se että Pelastuskeskuksesta tuli noinkin komea ja sinne saatiin noin hyvät tilat, johtuu Ilmailulaitoksesta. Pelkkänä kaupungin hankkeena siitä ei tuollaista olisi tullut.

Ilmosen mukaan Ilmailulaitos edellytti muutamissa kohdissa rakennukselta enemmän kuin mihin Vantaan kaupunki olisi tyytynyt.

Ilmailulaitos muun muassa runnoi läpi ideat isosta korjaamosta ja pesuhallista. Se perusteli, että niihin oli mahduttava heidän isoilla lentokenttäpaloautoillaan. Ilmonen ajatteli, että tilat olivat ylimitoitetut, mutta ne tulivat silti.

Aluelaitokset otettiin huomioon

Pelastuskeskuksen suunnittelun aikana alettiin puhua aluepelastuslaitoksista.

– Mietimme mitä se Pelastuskeskuksen kohdalla tarkoittaa. Arviointi oli hankalaa. Ajattelimme, että sinne tulee jotakin aluelaitostoimintaa, joten varasimme sitä varten 60 neliötä eli kolme ylimääräistä toimistohuonetta.

Se tarkoitti tilaa kuudelle lisähenkilölle, mikä ei ollut pelkästään ilmoitusasia.

– Suunnitelmia tehdessä annetaan hyvin nihkeästi ylimääräistä tilaa. Jos sillä hetkellä on viisi työntekijää, niin kovalla tappelulla voi saada kuudennelle tilat. Lähtökohtana on aina ollut se, että väkeä pitää vähentää.

– Alunperin palokuntien tallit oli piirretty siten, että niissä oli takaseinät vastakkain ja avoimesta ovesta olisi käynti puolelta toiselle. Meille oli tulossa yhteiset puku-, tekniset- ja huoltotilat.

Ilmosesta tuntui, että lentoaseman palokunnan johto alkoi vetää hajurakoa kaupungin palokuntaan. Oli erilaisia selityksiä, jotka eivät Ilmosta vakuuttaneet.

– Kai he pelkäsivät, että kaupunki kaappaa Ilmailulaitoksen palokunnan.

Ihmeellinen Hyvinkää

Hyvinkään paloaseman rakentaminen jäi Ilmosen mieleen. Työmaakokouksissa vaikutti siltä, että kaikki sujuu, koska kaikki olivat olleet ennenkin samoilla työmailla. Niin ei kuitenkaan ollut. Työporukka ei tehnyt kunnollista jälkeä, josta Ilmonen joutui huomauttamaan usein.

– Jouduin sellaiseen asemaan, että olin se, joka aina nipotti. Muut vain vakuuttelivat rintamassa, että kyllä tämä tästä hoituu.

Hyvinkään asemaa oli hankala ottaa vastaan, sillä koko ajan tuntui, että jokin paikka on viimeistelemättä.

– Kun kolmatta kertaa en suostunut ottamaan asemaa vastaan, niin rakennusfirman työmaapomo huusi minulle, että hänelle ei ole ikinä aikaisemmin käynyt näin.

Kun Ilmonen seuraavana päivänä meni asemalle, työmaapomo pysäytti hänet ovella ja sanoi, ettei Ilmosella ollut sinne enää mitään asiaa. Ilmonen totesi, että jos häntä ei nyt päästetä sisään, niin asema ei valmistu ikinä.

– Siellä oli niin paljon tekemättömiä ja väärin tehtyjä töitä, että jos olisimme ottaneet sen keskeneräisenä vastaan, olisi työporukka kadonnut ja työt olisivat jääneet tekemättä.

Havukoski – vihdoinkin

Havukosken paloasema korvasi Hiekkaharjun paloaseman. Hankesuunnitteluvaiheessa aseman tonttiin piti lohkaista palanen vieressä olevalta puisto-osaston varikon tontista. Se olisi tuonut pihaan liikuntakentän ja lisää tilaa harjoitustornin ympärille. Lohkaisu jäi kuitenkin tekemättä, minkä takia piha jäi ahtaaksi ja talvikunnossapidon kannalta hankalaksi.

Talvi haittasi jo rakennusvaiheessakin.

– Havukoskella kävi huono tuuri sään kanssa. Sellaista lumitalvea ei ole ollut ikinä kuin silloin vuonna 2010 oli. Kun vesikattoa ei vielä ollut, niin meni aina puoli päivää kun kolattiin työmaalta lumia pois. Jälkiviisaana siinä kävi monta kertaa mielessä, että rakennus olisi pitänyt tehdä hupun alla.

Aseman rakentamisessa oli kuitenkin hyvä meininki. Työmaalla oli nuori vastaava mestari, jolla oli kunnianhimoa paneutua asiaan. Vaikeuksista huolimatta Havukosken paloasema valmistui reilusti etuajassa.


Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen viimeisin asemahanke, Kerava-Tuusulan asema, otettiin käyttöön
syksyllä 2017 ja vihittiin virallisesti käyttöön tämän vuoden tammikuussa.

Puut kaatuivat, asema ei

Järvenpään paloasemaa piinasivat tonttiepäselvyydet. Uutta aseman paikkaa oli suunniteltu jo vuosikymmeniä, mutta vuonna 2010 se oli kaatunut perustamismuotoon. Vantaan kaupunki kieltäytyi yhteistyöstä, koska siinä oli yksityinen rahoittaja. Seuraavana vuonna aseman rakentaminen nostettiin taas pöydälle. Tontti löytyi, rakennuslupa myönnettiin ja tontilta kaadettiin jo puut.

Viranomaistahot, Ely-keskus ja Tuusulan vesiosuuskunta, valittivat. Ne ilmoittivat menevänsä tarvittaessa viimeisempäänkin oikeusasteeseen asti, jotta asemaa ei rakenneta tontille. Aika alkoi huveta. Rakentaminen piti aloittaa puolen vuoden sisällä, muuten Palosuojarahaston tuki raukeaisi.

– Siinä tuli sellainen fiilis, että tähänkö tämä tällä kertaa kaatui.

Ilmonen sai Järvenpäältä nopeasti viisi uutta tonttia tarjolle. Hän tarkasteli tontit, mutta mikään niistä ei ollut oikein hyvä. Jostain Järvenpään kaupunki kaivoi vielä yhden tontin, kaupungin varikkotontin Jampan kaupunginosassa.

Ilmonen meni paikalle ja tarkasteli, miten paloautot ja ambulanssit tavoittavat tontilta kunnan eri osat. Hän totesi paikan hyväksi.

Kun tontti esiteltiin arkkitehdille, hän nosti valituksen hiljentämälle tontille suunnitellun rakennuksen uudelle tontille, johon se istui helpohkosti. Kaikki muu voitiin säilyttää, paitsi sokkeli ja siitä alaspäin. Alusta oli jopa parempi. Myös saavutettavuus keikoille oli uudella tontilla parempi.

–  Siinä kävi niin karmea tsägä, Ilmonen kiittelee.

Sujuva Kerava-Tuusula

Kerava-Tuusula paloaseman rakentaminen sujui kaikista asemista mallikkaimmin, mutta vasta sen jälkeen, kun legendaarinen punakynä oli tehnyt tutut työnsä.

10 vuotta ennen valmistumista tilaohjelmassa olivat muun muassa auditorio,  uima- ja dippiallas, liikuntasali sekä enemmän valmiushuoneita ja isompi kalustohalli.

Kolme vuotta ennen valmistumista asemalle oli tulossa vielä dippiallas, logistiikkavarasto ja enemmän valmiustilaa.

Jotta rakentaminen voitiin aloittaa, olivat bruttoneliöt vähentyneet alkuperäisestä 5316 neliöstä 2530 neliöön. Poliittiset päätökset sanelevat aina raamit julkiselle rakentamiselle.

Kaikilta aseman suunnittelijoilta oli jo kilpailutuksessa vaadittu aikaisempaa paloasemien suunnittelukokemusta. Mutta työmaalla oli silti omat hankaluutensa. Ne johtuivat kielimuurista ja siitä, mitä dokumenttia rakentajat milloinkin seurasivat. Oli olemassa arkkitehdin pohjapiirros, LVI-piirros ja kalustolista. Ne eivät välttämättä aina täsmänneet toisiinsa, jolloin syntyi erilaisia näkemyksiä.

– Olin huomauttanut LVI-firmaa puuttuvista letkukeloista. Kun puutetta sitten korjattiin, tulin ihan sattumalta paikalle. Putkimiehet proppasivat kelaa ihan väärään paikkaan. Ja kun kysyin syytä, niin kaverit sanoivat huonolla suomella, että heillä ei ole papereita ollenkaan.

Teksti: Marko Partanen