Keskusteleva johtaminen puskee pikku hiljaa pelastuslaitoksiinkin

Johtaminen ottaa vähitellen askeleita kohti vuorovaikutteisempaa tyyliä, uskoo pelastuslaitosten turvallisuuskulttuuria tutkinut Päivi Koistinen.

Pelastuslaitokset näyttäytyvät organisaatioina, joissa turvallisuutta johdetaan hyvin. Laadukkaiden turvallisuuspalveluiden tuottaminen yhteiskuntaan ja työyhteisön oma turvallisuuskulttuuri ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

– Turvallisuus pelastuslaitoksissa koetaan itseisarvona niin organisaation sisällä kuin yhteiskunnan suuntaan. Turvallisuuskulttuurin ja etenkin sen johtamisen koetaan olevan osa päivittäistoimintaa, kertoo pelastuslaitosten turvallisuuskulttuuria tutkinut terveystieteiden maisteri Päivi Koistinen.

Tunne turvallisuuden johtamisesta ja hallinnasta saattaa sisältää myös harhan siitä, että pelastustoimeen ja ensihoitoonkin liittyvät riskit ikään kuin hyväksytään osaksi toimintaa. Osin tämä onkin realiteetti, koska kaikkia riskejä ei voida poistaa.

Koistinen perehtyi pelastuslaitosten turvallisuus- ja johtamiskulttuureihin Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselle tekemässään pro gradu -tutkimuksessa.

Gradun aineisto muodostui pelastusjohtajien haastatteluista. Tutkimus oli osa laajempaa tutkimushanketta (Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun moniammatillinen yksikkö tehokkaasti ihmisen turvana), jossa aiheena oli pelastuslaitosten kokemukset ns. hybridiyksiköistä. Tutkimushanke kohdistui Etelä-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueille.

Yksi tutkimuksen johtopäätös oli, että turvallisuuskulttuuria voi ja pitääkin johtaa, mutta jatkossa on syytä kysyä, missä määrin se onkaan tarpeellista?

Koistinen näkee pelastustoimen kulttuurin kehittyvän ”kasarmoiduista oloista siviilityöpaikkojen suuntaan”, jolloin korostuvat työntekijöiden henkilökohtainen vastuu ja asiantuntijuus omasta ja muiden turvallisuudesta.

Tulevaisuudessa nykyistä suurempaan rooliin on nousemassa osallistava johtaminen, joka korostaa muun muassa henkilöstön sitoutumista ja innostamista sekä luottamuksen ja yhteisen keskustelun synnyttämistä.

– Operatiivisessa toiminnassa perinteiset käskymallit koetaan edelleen tarpeellisiksi. Toiminnan ja turvallisuuden kannalta on oleellista, että käskyt tulevat selkeästi. Hälytystehtävien ulkopuolella pelastuslaitosten johtamiskulttuuria tulisi kuitenkin päivittää nykyaikaisemmaksi, Koistinen sanoo.

Muutos vaatii aikaa, mutta jonkinlaista valmiutta uuteen johtajuuteen on kuitenkin olemassa. Tutkijan havainnon mukaan ainakin osa pelastusjohtajista jo ymmärtää, että heidän tulisi käydä entistä enemmän vuoropuhelua henkilöstön kanssa.

– Johtajat selvästi arvostavat pelastusalan ammattilaisten asiantuntijuutta ja itsensä johtamisen kykyä. Samaan aikaan johtajat kuitenkin tunnistavat, että vanhanaikaiset palokunnan johtamismallit ovat edelleen arjessa läsnä.


Terveystieteiden maisteri
Päivi Koistinen.

Terveydenhuollossa puhutaan paljon oman itsensä johtamisesta. Koistinen huomaa pelastustoimessa tarvetta samanlaiselle keskustelulle, esimerkiksi koulutuksen ja osaamisen kehittämisen yhteydessä.

– Taustalla on laajemminkin työn murroksen teema yhteiskunnassa. Ylipäätään jatkossa odotetaan, että ihmiset entistä laajemmin johtavat itseään ammattilaisuudessaan.

Pelastustoimen rakenteet ja perinteet ovat ylläpitäneet vanhanaikaisen käskyttävän ja autoritäärisen johtamisen kulttuuria, mutta Koistinen arvelee muutoksen nykyaikaisempaan suuntaan käynnistyneen.

– Haastattelemani johtajat ovat huomanneet, että alalle tulleet uudet ammattilaiset tulevat rohkeasti kyseenalaistamaan vanhoja toimintatapoja ja esittämään uutta. Luultavasti koulutus on antanut nuorille valmiuksia oman ammattilaisuuden johtamiseen.

Koulutuksen merkitys nousi johtajien haastatteluissa esiin myös silloin, kun he omin sanoin kertoivat pelastustoimen muutoksista menneinä vuosikymmeninä.

– Koulutus nähtiin avaintekijänä pelastusalan kehittymisessä.

Koistinen itse työskentelee osaamisen kehittämisen suunnittelijana Siun Sotessa eli Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä, johon myös Pohjois-Karjalan pelastuslaitos kuuluu.

 


Poimintoja tutkimuksen huomioista

  • Pelastusjohtajat luottavat henkilöstön operatiiviseen toimintaan
    ja siihen, että vahva motivaatio sekä arvot johtavat toimintaa.
  • Johtajat näkevät turvallisuuspoikkeamat enemmän yksilöön kytkeytyvinä
    kuin organisaation turvallisuuskulttuurin seurauksina.
  • Turvallisuuskulttuurin käsite suuntautui pelastuslaitoksissa vahvasti
    yhteiskuntaan, organisaation sijaan. Turvallisuus koetaan enemmän
    yhteiskunnallisena vastuuna kuin organisaatiokulttuurin osa-alueena
    tai erityistä huomiota kaipaavana johtamisen osa-alueena.
  • Moniammatillisuuden (pelastus ja ensihoito) pelastusjohtajat näkevät
    turvallisuuden kannalta enemmän mahdollisuutena kuin riskinä.

 

Muuttuuko pelastustoimen turvallisuuskulttuuri? -pro gradu on luettavissa
Itä-Suomen yliopiston kirjaston nettisivulla.

 

 

Pääkuva: Istock.com/AppleZoomZoom
Päivi Koistisen kuva: Antti Pitkäjärvi Photography