Luottamus työpaikan voimavarana

Luottamus vähentää kitkaa työyhteisön sisällä ja parantaa yhteistyön mahdollisuuksia.

Luottamuksellisessa ilmapiirissä ristiriitoja ja ihmisten välisiä törmäyksiä ei tarvitse pelätä. Ne saattavat olla jopa kehityksen lähde.


Luottamus on työyhteisön vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin keskeinen elementti. Se lisää toimijoiden halukkuutta tukea toisiaan.

Luottamusta tarvitaan työyhteisössä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Erityisesti se korostuu muutoksissa, joihin sisältyy epävarmuutta ja riskiä.

Luottamus on herkkä asia, jota rakennetaan pitkään ja jota kannattaa vaalia monin tavoin, koska se voidaan menettää hetkessä.

Työpaikalla luottamus tulee tyypillisesti esiin luottamuksena esimiehiin ja työkavereihin mutta myös luottamuksena oman työpaikan arvoja, kulttuuria, visiota, strategiaa ja toimintatapoja kohtaan. Työntekijöiden on voitava luottaa esimerkiksi yhteistyön tekemiseen ja viestinnän avoimuuteen, vaikka esimiehet ja työyhteisön jäsenet vaihtuisivatkin.


Tämän päivän nopeatempoisessa työelämässä menestyvät ne, joilla on kyky ja halu uudistua ja ajatella toisin. Tämä koskee niin työyhteisöjä kuin yksittäisiä työntekijöitäkin. Uusien ideoiden julkituominen ja eteenpäin vieminen on menestyksen perusta.

Työn arjessa tulee olla aikaa ja mahdollisuuksia, ei pelkästään suorittamiseen, vaan myös osaamisen hyödyntämiseen ja edelleen kehittämiseen. Ideoiden tuottaminen on jokaisen työyhteisön jäsenen velvollisuus. Myös asiakkaat ja erilaiset palvelutarjoajat on saatava aktiivisesti mukaan toiminnan suunnitteluun yhteistyössä johdon ja henkilöstön kanssa. Tämä on varmin keino lisätä työyhteisön innovatiivisuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta, parantaa työhyvinvointia ja pidentää työuria.

Johdon tehtävä on luoda työntekijöille hyvät edellytykset kehittää työtään ja itseään. Luovan ja innostavan työyhteisön luominen edellyttää johdolta herkkää korvaa ja kannustamisen taitoa. Kiireessä tai rohkaisun puuttuessa innovaatiot jäävät tekemättä eikä käskemällä luovuus kukoista.


Erimielisyydet ovat työyhteisöjen arkea. Vakavia ongelmia niistä tulee vasta, jos ja kun ristiriitoja ja ihmisten välisiä törmäyksiä ei työpaikalla osata käsitellä.

Luottamuksellisessa ilmapiirissä ristiriitoja ei kannata pelätä eikä estää niistä käytävää keskustelua. Ongelmien yhdessä ratkominen auttaa kaikkia oppimaan, tulemaan paremmin toimeen keskenään sekä kehittämään työyhteisön toimintaa.

Työyhteisön ongelmien selvittäminen kannattaa aloittaa keskustelemalla työn tavoitteista, työnteon mahdollisuuksista ja työyhteisössä vallitsevista pelisäännöistä. On selvitettävä, ovatko tavoitteet nykyisillä voimavaroilla saavutettavissa ja pelisäännöt kaikkien tiedossa ja yhteisesti hyväksyttyjä. Jos eivät ole, tilanne on korjattava.

Ongelmat tulisi ensisijaisesti ratkaista työyhteisön omin voimin, koska yhteisöllä itsellään on usein paras asiantuntemus ongelmien syistä ja seurauksista.

Asioista on uskallettava puhua suoraan, ja huolenaiheet kannattaa nostaa keskusteluun heti niiden ilmaannuttua. Mitä laajemmalle ongelmat leviävät ja mitä kauemmin niiden annetaan hautua, sen vaikeammiksi ne tulevat.


Esimiesten vastuu työyhteisön hyvinvoinnista on ollut ja pitää jatkossakin olla suuri, mutta he eivät ole ainoita velvoitettuja. Työpaikoilla kaikkien on toimittava vastuullisesti yhteisiin tavoitteisiin pyrkien.

Lähiesimiehet, jotka asemansa ansiosta näkevät hyvin eri suuntiin, jätetään tyypillisesti puun ja kuoren väliin. Ylempi johto ei kysy eikä kuuntele vaan vaatii tekoja, joita suorittavalla tasolla pidetään hiostamisena.

Työntekijät tuntevat olevansa vain toimenpiteiden kohteita, vailla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa muutosten suuntaan ja luonteeseen.

Turhautumisesta seuraa tyytymättömyyttä, joka suunnataan helposti työyhteisön muihin jäseniin.

Jotta työyhteisöissä osattaisiin toimia oikein, olisi kaikilla oltava riittävästi tietoa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työntekijöinä ja työyhteisön jäseninä.

Jokaisen työntekijän on syytä aika ajoin katsoa peiliin ja kysyä: Kannanko vastuun omista tekemisistäni? Millaisen panoksen annan oman työni ja koko työyhteisön toimintojen kehittämiseen? Kohtelenko kaikkia työtovereitani oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti? Käyttäydynkö asiallisesti? Välitänkö toisista?


Työhyvinvoinnin kehittämisestä ei saa tehdä liian hienoa. Arkijärjellä päästään jo pitkälle.

Kehittäminen tulee perustua pieniin askeliin ja jatkuvaan parantamiseen. Asiat voidaan aina tehdä paremmin ja aina jää kuitenkin vielä myös parantamisen varaa.

Erkki Auvinen


Kirjoittaja toimii Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n työelämäasiantuntijana. Hänellä on reilun 30 vuoden kokemus työhyvinvoinnin kehittämisestä ja henkilöstön edustajien roolista tässä työssä.

Kirjoitus on alun perin julkaistu ”Työhyvinvointi tähtäimessä” -palstalla Pelastusalan ammattilaisen numerossa 6/2017.