Metsäpalot: Ruotsi taipui tulen edessä

Yhdeksän EU-maata lähetti sammutusapua Ruotsiin, taltuttamaan ennätyksellisiä metsäpaloja.
– Se oli meille opettavaista. Emme olisi ikinä arvanneet, että joudumme itse vastaanottamaan apua. Yleensä lähetämme apua ulkomaille, sanoo Suur-Tukholman pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Peter Arnevall.

Metsäpalosesonki alkoi Ruotsissa tänä kesänä tavanomaista aikaisemmin, toukokuun alussa. Takana oli harvinaisen pitkä kuuma ja sateeton ajanjakso.

Palot työllistivät pelastuslaitoksia koko kesäkuun, mutta vasta heinäkuun puolessa välissä tilanne riistäytyi koko maata koskettavaksi kriisiksi.

Sunnuntaina 15. heinäkuuta maan yli kulkenut ukkosrintama ei antanut sadetta, vaan salamat iskivät rutikuivaan maahan. Uusia palonalkuja aiheutui myös kesälomalaisten varomattomasta tulenkäsittelystä sekä suoranaisista tahallaan sytytetyistä paloista. Muutaman tunnin kuluessa tuli ilmoituksia kymmenistä tuhoisista paloista koko maan alueelta.

Valtion turvallisuusvirasto MSB:ssä tilannekuva tunnustettiin: nyt oltiin kriisissä, jossa vaadittiin poikkeuksellisia toimia. MSB ryhtyi rakentamaan kriisin valtakunnallista johtokeskusta. Avuksi se tarvitsi pelastuslaitoksia.

– Ensimmäistä kertaa paikallisviranomainen kutsuttiin mukaan kansallisen tason pelastustoimintaan. Ratkaisu osoittautui erittäin toimivaksi, kertoo Suur-Tukholman pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Peter Arnevall, joka kutsuttiin koordinoimaan sammutustyön johtamista.

Ruotissa pelastuslaitokset ovat tottuneet itsenäisyyteen, jossa päätökset tehdään kuntien ja alueiden tasolla. Kriisissä ikiaikaiset rajalinjat valtionhallintoon jouduttiin ylittämään.

Suurin EU:n pelastuspalvelun avunanto

Vakavin tilanne oli Gävleborgin, Jämtlandin ja Taalainmaan lääneissä Keski- ja Pohjois-Ruotsissa, joissa tuli tuhosi metsää arviolta 19 500 hehtaarin alueella.

Tulipalojen mittakaava sai pelastustoimen polvilleen sekä pelastushenkilöstön että tietyiltä osin  varusteiden riittävyydessä. Kriisialueille lähetettiin sammutusjoukkoja maan kaikilta pelastuslaitoksilta, jotka apua pystyivät lähettämään.

Ruotsi myös turvautui EU-pelastusmekanismiin. Apua saapui yhdeksästä maasta, myös Suomesta.

– EU:n sisällä tämä oli suurin metsäpalojen avunantoprojekti koskaan, mikä on meille ruotsalaisille vaikea hyväksyä. Edellisissä suurissa metsäpaloissa 2014 saimme avuksi muutaman vesipommittajan, mutta nyt apu oli aivan eri mittaluokassa, sanoo Arnevall.

– Olemme tottuneita lähettämään apua, emme vastaanottamaan.

Maan oma pelastushenkilöstö kuormittui maksimilleen ja kaikki mahdollinen pelastustoimen kalusto ja varustus oli käytössä.

Kun valtakunnallinen sekä EU-mekanismin kautta saatu apu saavutti kriisipesäkkeet, jouduttiin resurssien kohdentamisessa tekemään vielä hyvin pitkälle menevää priorisointia.

– Päätökset perustuivat ehdottomaan periaatteeseen: yhtään uutta isoa paloa ei saa enää päästä syntymään, ei missään päin maata. Jos niin vielä kävisi, tilanne olisi kestämätön, sanoo Arnevall.

Tehokas ilmasammutus kohdistettiin niihin kohteisiin, joissa tuli uhkasi kokonaisia kyliä.

– Jouduimme valitsemaan, mihin suuntaamme apua. Missä voimme pelastaa ihmishenkiä?

Tuhoisimmat tulipalot levisivät seuduilla, jossa pelastustoimi on pääosin osa-aikaisten sekä vapaaehtoisten palomiesten varassa. Esimerkiksi Jämtlandin läänin alueella sijaitsee 32 paloasemaa, joista yksi on miehitetty vakinaisesti ja kokonaikaisesti 1+5 miehen vahvuudella. Muilta osin asemat toimivat varallaolossa kuuden minuutin hälytysajalla, vahvuudella 1+2, 1+3 tai 1+4.

– Jämtlandin suurimmat palot olivat 12 metsäalueella. Paikallisella pelastuslaitoksella ei ollut alkuvaiheessa mitenkään mahdollisuutta saada henkilöstöä hoitamaan tätä määrää paloja, Arnevall kertoo.

Pelastustoimea tulee yhdenmukaistaa

Kesän jälkeen Ruotsissa on tehty tapahtuneesta johtopäätöksiä sekä listattu onnistumisia ja epäonnistumisia.

Aikaisemmin kankeaksi ja hitaaksi moitittu MSB toimi Arnevallin mukaan tällä kertaa ketterästi ja yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa sujui hyvin.

Kuuma kysymys on, mikä jatkossa on turvallisuusviraston rooli koko maan pelastustoimen johtamisessa, joka nyt perustuu alueelliseen johtamiseen ja kunnallisiin pelastuslaitoksiin.

– Entistä yhdenmukaisempia ja systemaattisempia johtamisjärjestelmiä ainakin tarvitaan, jotta koko Ruotsissa toimitaan onnettomuuksissa samalla tavalla. Tällä kertaa meitä piinasivat metsäpalot, mutta vastaava kriisi voi syntyä vaikka myrskyistä tai lumesta, Arnevall sanoo.

Yhdenmukaistaminen koskee Arnevallin mukaan kaikkea pelastuslaitosten toimintaa.

– Esimerkiksi millainen virkajärjestelmä on, millä nimikkeillä pelastajat työskentelevät, millaista ammattisanastoa käytetään ja niin edespäin. Nyt pelastuslaitosten toiminnassa on liikaa kirjavuutta.

– Ongelma on myös laitosten erilaisuus osaamisessa. Esimerkiksi Göteborgin ja Tukholman alueilla pelastuslaitokset suorittavat koko ajan paljon tehtäviä ja onnettomuuksien kirjo on hyvin laaja. Pienemmissä pelastuskeskuksissa todellisuus on kuitenkin toinen.

Syntyi liian iso kriisi

Suur-Tukholman pelastuslaitoksella paloesimiehenä työskentelevä Mikael Svanberg oli heinäkuun lopulla johtamassa metsäpalojen sammutusta Ljusdalissa Gävleborgin läänissä, noin 300 kilometrin päässä Tukholmasta.

Svanberg vastasi alueesta, jossa työskenteli 14 ruotsalaista palomiestä, 35 tanskalaista palomiestä, 28 vapaaehtoista kodinturvajoukoista sekä 15 vapaapalokuntalaista.

Tanskalaisten palomiesten omavaraisuus sekä hyvät varusteet ja ajoneuvot saavat Svanbergiltä runsaasti kiitosta, samoin kodinturvajoukkojen sitoutuminen. Ruotsin pelastuslaitosten suoriutumiseen hän suhtautuu huomattavasti kriittisemmin.

Hän sanoo olevansa pahoillaan siitä, että metsäpaloista syntyi liian iso kriisi.

– Ne jotka kehuvat, miten hienosti selvisimme, eivät näe kokonaiskuvaa. Onnistuiko Ruotsi kansakuntana tosiaan hyvin? Paikallisesti työ sujui, kun kaikki tekivät työtä yhdessä. Koko maan toiminnasta olen toista mieltä. Tämän kokoluokan onnettomuutta ei olisi pitänyt päästä syntymään.

– Emme osanneet varautua ja nyt olemme menettäneet paljon omaisuutta.

Svanberg  työskentelee myös toimistonjohtajana ruotsalaisten palomiesten ammattiliitossa BRF:ssä eli Brandmännens Riksförbundissa. Liitto on vuosien ajan varoittanut kuntien tekemien säästöjen vaikutuksista pelastuslaitosten toimintakykyyn. BRF:n mukaan pelastustyö ei resurssien puutteen vuoksi ole tehokasta.

– Pelastustoimen resurssien kohdentamisesta täytyy tehdä päätökset kansallisella tasolla. Kuten kesän tapahtumat osoittavat, kyse ei ole yksittäisten kuntien turvallisuudesta vaan koko maan turvallisuudesta, sanoo Svanberg.

Tällä kertaa pelastustoimea sekä apuun tulleita puolustusvoimia ja rajavartiolaitosta työllistivät metsäpalot, mutta seuraava suuri hälytys voi olla jotain muutakin: sään ääri-ilmiöitä, laaja sähkökatkos tai yhdistelmä erilaisia yhtäaikaisia onnettomuuksia.

Lue pitempi juttu aiheesta marraskuussa ilmestyvästä Pelastusalan ammattilainen -lehdestä.

Kuvat: Kuvat: TT / AFP / Lehtikuva