Miksi päivystäjä uupuu ja lähtee?

Sain kunnian astua hätäkeskuspäivystäjien luottamusmiehen saappaisiin Keravan hätäkeskuksessa tammikuussa. Sillä samalla ovenavauksella siirryin Oulun hätäkeskuksesta Keravalle. Nyt, noin puoli vuotta myöhemmin, olen siirtymässä pois hätäkeskuslaitoksen palveluksesta. Tämän tekstin kautta kerron siitä, millaisena hätäkeskusten henkilöstön tilanne on minulle näyttäytynyt.


Hätäkeskuslaitoksen operatiivisen henkilöstön erityisen korkeat sairauslomatilastot ovat puhuttaneet viimeaikoina paitsi laitoksen sisällä, myös julkisuudessa.

Luottamusmiehen näkökulmasta yhtälö on yksinkertainen: kun operatiivisesta henkilökunnasta säästetään, tavoitteita kiristetään ja päivystäjäkohtaista painetta lisätään henkilöstöä vähentämällä, kynttilä palaa molemmista päistä. Sairauslomat lisääntyvät, ja lopulta työntekijät hakeutuvat pois hätäkeskuslaitoksen palveluksesta olosuhteiden vuoksi.

Tätä tilannetta vasten kilpailukykysopimuksen tuoma työajan pidennys tuntuu kohtuuttomalta. Tässä yhteydessä voisikin lähettää terveisiä päättäjille: kuinka kiky-paketti mielestänne lisää työhyvinvointia ja työssä jaksamista? Vai onko tarkoitus vain uuvuttaa työntekijöitä entisestään? Faktaa on kuitenkin se että väsynyt päivystäjä tekee enemmän virheitä.


Luottamusmieheksi ryhtyessäni sain kunnian tutustua hätäkeskuslaitoksen HAL ry:n muihin luottamusmiehiin ympäri Suomea. Kuvailisin heitä rohkeaksi ja periksiantamattomaksi joukoksi. Tätä joukkoa yhdistää yksi piirre ylitse muiden: vääryyttä on vaikea sietää.

Luottamusmiesaikani tärkeimmäksi muutosta kaipaavaksi asiaksi koko hätäkeskuslaitoksessa on noussut työvuorosuunnittelu. Tästä riitti keskustelua luottamusmiesten koulutuspäivillä Kuopiossa. Päivystäjät tekevät pääsääntöisesti vuorotyötä, eikä nykyinen työvuorojärjestelmä näkemykseni mukaan tue työssä jaksamista.

Joustamattomuus, epäsäännöllisyys ja epäinhimillisyys uuvuttavat pikkuhiljaa kovimmankin soturin.

Työvuoroasiaa hoitaessani olen havainnut hätäkeskuslaitoksen prioriteettien olevan tässä kohtaa pielessä. Asioista päätettäessä tulisi operatiivisen henkilöstön olla kaiken päätöksenteon keskiössä. Jos päivystäjiä ei olisi, ei hätäkeskuslaitoksessa olisi töitä kellään muullakaan. Päällikkötaso työskentelee päivystäjiä varten, ei päinvastoin.

Ja kun sairauslomatilastot ovat näin hälyttäviä, olisi työnantajatahon syytä suhtautua nöyrästi ja avoimesti henkilöstön tekemiin muutosehdotuksiin.

Olen iloinen että uskalsin herätellä oman keskukseni päälliköitä asian tiimoilta, tästä on hyvä seuraavan luottamusmiehen jatkaa.


Kävin tutustumassa Ruotsissa Luulajan hätäkeskukseen, jossa työvuorojärjestelmä on suunniteltu henkilöstölähtöisesti. Vuorotyössä jaksamista tukemaan on kehitetty jaksotyöaikaa vähentävä työvuoromalli, jossa jokainen yövuoro vähentää jakson tunteja, mutta ei vaikuta kuukausipalkkaan. Vaihtoehtona on tehdä pelkkää päivävuoroa, jolloin jakson tunnit tehdään täysimääräisinä. Järjestelmän tarkoituksena on tukea päivystäjän jaksamista pitkällä aikavälillä sekä huomioida päivystäjien henkilökohtaiset voimavarat.

Tämän lisäksi päivittäisen jaksamisen tueksi, sekä väsymykseen liittyvien virheiden minimoimiseksi, jokaisen yhdeksän tunnin työvuoron jälkeen on Luulajassa pidettävä vähintään yhden tunnin tauko hätälinjasta, jonka jälkeen työskentelyä voi taas jatkaa normaalisti. Meillä listaan merkityn työvuoron pituus on jopa 13 tuntia, eikä väsymys ole riittävä selitys virheille. Olisiko syytä ottaa mallia länsinaapurista?


Kokemuksen mukaan Oulun ja Keravan hätäkeskusten välillä on suuria eroja henkilöstöjohtamisessa. Oulu on mielestäni edelläkävijä hätäkeskusten henkilöstöjohtamisessa:

Jokaisen päivystäjän henkilökohtaiset tarpeet pyritään ottamaan huomioon, ja molemmat osapuolet ovat valmiita joustamaan, kun luottamus ja kunnioitus ovat molemminpuolista.

Suosittelen jokaiselle hätäkeskukselle olemaan uteliaita Oulun toimintamallista, jossa korkeimmatkin esimiehet ovat lähellä päivystäjiä. Toki jokaisella keskuksella löytyy edelleen kehitettävää, mutta väitän että Oulun hätäkeskuksen iso kuva on kunnossa. Tätä ei kannata muissa hätäkeskuksissa suinkaan kadehtia, vaan samaan suuntaan kannattaa rohkeasti pyrkiä.

Toisissa hätäkeskuksissa ovi käy tiheämmin ulos kuin sisälle. Palautteen mukaan kyse on enemmän henkilöstöjohtamisen heikkoudesta ja hankalista olosuhteista, kuin itse ydintyön kuormittavuudesta.

Kuormittavuudella henkilöstön vaihtuvuutta on toki helpompi perustella, mutta kehottaisin jokaista esimiestä rehellisesti arvioimaan oman keskuksensa tilannetta.


Jokainen muihin töihin menetetty päivystäjä on menetys koko hätäkeskuslaitokselle.

Jokainen uupumuksen vuoksi pitkälle sairauslomalle ajautunut päivystäjä on menetys koko yhteiskunnalle.

Haluan esittää syvän kiitoksen jokaiselle työkaverille niin etelässä kuin pohjoisessa. Muistakaa pitää ensin huolta itsestänne, ennen kuin muista.

Jos uupumus uhkaa hiipiä tupaan, olkaa rehellisiä itsellenne. Etsikää vastauksia, ja tehkää rohkeita ratkaisuja. Elämä kyllä kantaa.

Tiina Kyrö

Keravan hätäkeskuksen luottamusmies
Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL