Onnettomuus yöllä voi vaatia huomattavan paljon resursseja pelastustoimelta

Helsingissä toteutettu valtakunnallinen tutkimus vahvistaa huomion: onnettomuus yöllä työllistää pelastuslaitosta usein enemmän kuin päivällä sattunut onnettomuus.

Keskustelu pelastustoimen resurssien painottamisesta vuorokaudenajan ja viikonpäivän mukaan saa uutta sävyä Helsingin pelastuslaitoksella toteutetun tutkimuksen myötä.

Tähän asti pelastustoimessa on tarkasteltu lähinnä päivittäisiä onnettomuusmääriä ja niiden keskiarvoja.

Helsingin pelastuslaitoksen tutkimusraportin mukaan eri tehtävätyypit vaativat henkilötyötunteja keskimäärin hyvin eri mittakaavassa.

Lukumääräisesti rakennuspalotehtävät painottuvat ilta- ja yöaikaan, liikenneonnettomuudet työmatkaruuhkien aikaan ja automaattisten paloilmoittimien tarkistustehtävät toimistotyön aikaan.

Tutkimuksen keskeinen huomio oli, että yöaikaan tapahtuvat onnettomuudet vaativat usein enemmän henkilötyötunteja kuin päivällä tapahtuvat onnettomuudet.

Ilmiö oli erityisen selkeä rakennuspaloissa, mutta myös muissa onnettomuustyypeissä kuten liikenneonnettomuuksissa sekä tarkistustehtävissä.

Työkuormatutkimuksen aineistona on käytetty PRONTO-onnettomuustilaston valtakunnallista aineistoa vuosilta 2012–2016.

Vuorokaudenajoittain tarkasteltuna huomattiin, että henkilötyötuntien jakautuminen kaikissa tehtävissä noudattelee samaa jakaumaa tehtävämäärien kanssa – hälytyksiä on lukumääräisesti eniten päiväsaikaan.

Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti merkittäviä eroja eri onnettomuustyyppien henkilötyötunneissa vuorokaudenajoittain.

Erityisesti rakennuspalot ja -vaarat veivät huomattavan paljon resurssia myös yöaikaan: yksittäinen tehtävä vaati henkilöstöresurssia yöllä keskimäärin noin kaksinkertaisesti päivällä sattuvaan tehtävään verrattuna.

Vastaava ilmiö havaittiin myös muissa onnettomuustyypeissä – ei yhtä voimakkaana, mutta kuitenkin: esimerkiksi yksittäinen liikenneonnettomuus vie yöllä tapahtuessaan keskimäärin enemmän työtunteja kuin iltapäivän ruuhka-aikaan.

Viikonpäivän vaikutus työkuormaan ei ollut yhtä selkeää kuin vuorokaudenajan vaikutus. Rakennuspalot veivät keskimäärin enemmän työtunteja lauantaisin, liikenneonnettomuudet sekä vahingontorjuntatehtävät perjantaisin ja lauantaisin ja automaattitarkistuksen arkipäivisin.

Viikonpäivien ja vuorokaudenajan yhteisvaikutusta tarkasteltaessa huomattiin, että viikonloppuna päivä- ja yöaikojen väliset erot eivät olleet yhtä korostuneita kuin arkipäivinä.

Vuodenajoittain tarkasteltuna selkeitä säännönmukaisuuksia henkilötyötuntien vaihtelussa ei ollut havaittavissa. Liikenneonnettomuudet vaativat eniten resurssia talvikuukausina ja rakennuspalot alku- ja loppuvuodesta, mutta myös alkukesästä. Tilastollisten johtopäätösten valossa työkuorman vaihtelu oli kuitenkin hyvin epäsäännöllistä.


 

Uutta näkökulmaa riskianalyysiin

Nyt julkaistu tutkimus on jatkoa Helsingin pelastuslaitoksen vuonna 2016 julkaisemalle selvitykselle onnettomuuksien tehtävämäärien ajallisesta vaihtelusta.

Helsingissä nähtiin, että tehtävämäärien keskiarvoihin pohjautuvat tarkastelut eivät anna riittävää kokonaiskuvaa työkuorman todellisesta vaihtelusta.

Pelastuslaitoksien riskianalyysityötä kehitetään osana sisäministeriön käynnistämää pelastustoimen uudistusta. Helsingin toteuttama tuore tutkimus palvelee tätä kehittämistä, tuoden aiheeseen uutta näkökulmaa.

– Pelastustoimessa mittarit keskittyvät tällä hetkellä päivittäisten onnettomuuksien tilastoihin, mutta tärkeää olisi myös pystyä varautumaan yllättäviin isompiin onnettomuustilanteisiin, tutkimuspäällikkö Hanna Rekola Helsingin pelastuslaitokselta sanoo.

– Tutkimuksen haaste on, miten harvinaisemmista onnettomuuksista saadaan sellaista tietoa, jota pystytään hyödyntämään, kun resursseja mietitään.

Huomio tehtävien kuormittavuudesta yöaikaan on sinällään pelastustoimen kentällä ollut jo yleisessä tiedossa, eivätkä tutkimuksen tulokset siinä mielessä ole yllättäviä, Rekola myöntää.

– Se on ollut havaintoihin perustuvaa mutu-tietoa, joten tilastollisella tutkimuksella on myös tärkeä paikkansa. Kentän mutu-tieto on arvokasta, kun tilastoja tulkitaan ja tehdään johtopäätöksiä.

Helsingin tutkimuksessa painotettiin pelastustoimen tehtäviä, jotka saattavat vaatia hyvinkin mittavia resursseja. Tällaisia onnettomuustyyppejä ovat erityisesti rakennuspalot ja -vaarat, jotka suurimman osan aikaa eivät vie lainkaan resursseja, mutta joissa yksittäiset tehtävät saattavat olla erittäin pitkäkestoisia.

Vastaavasti paloilmoittimen tarkastustehtävät tai ensivastetehtävät vievät keskimäärin vähemmän resursseja, vaikka niitä määrällisesti onkin rakennuspaloja enemmän.

Jatkossa keskeinen kysymys on, missä määrin muutoin hiljaisina aikoina sattuu onnettomuuksia, jotka vaativat suurempia lähtöjä ja enemmän resursseja.

Tutkimuksessa ei avata syitä sille, miksi öisin sattuvat rakennuspalot vaativat usein suurempia resursseja.

– Todennäköisesti syynä on se, että yöaikaan palosta saadaan havainto ja hälytys hitaammin, jolloin tilanteet ennättävät kehittyä pitemmälle, Rekola sanoo.

Tutkimuksessa huomioitiin vain hälytystehtävissä suoraan käytetty työaika. Tarkastelun ulkopuolelle jäivät esimerkiksi tehtävien jälkeiset toimenpiteet tai henkilöstön fyysinen kuormitus.


Kuvassa Helsingin pelastuslaitos sammutti rivitalon ja autokatoksen paloa Tapaninvainiossa 17. tammikuuta. Kuva: Lehtikuva.