Ensihoitajan unelmaura mureni sisäilmaongelmiin

Unelma-ammatissaan pelastuslaitoksella ollut ensihoitaja joutui jättämään virkansa työpaikan sisäilman takia.  Alan vaihtaminen pelasti terveyden.

Tytti Ruutiainen valmistui ensihoitajaksi vuonna 2002, ja työskenteli valmistuttuaan yksityisen sairaankuljetusyrityksen palveluksessa. 2000-luvun puolivälissä Ruutiainen perusti perheen ja vuonna 2009 hän sai ensihoitajan töitä pelastuslaitokselta, ensin sijaisena ja sitten vakituisen viran.

Työura unelma-ammatissa oli hyvässä vauhdissa ja elämä hymyili.

Ruutiainen aloitti työt paloasemalla, jota remontoitiin useita kertoja sisäilmaongelmien vuoksi. Remonttien ajaksi ihmiset sijoitettiin väistötiloihin, mutta ongelmien aiheuttamista terveydellisistä vaikutuksista ei puhuttu.

Ruutiainen työskenteli perustason yksikössä, joka ajoi kiireettömiä siirtoja virka-aikana. Ajoa oli paljon ja asemalla oleskelua vähän. Siitä huolimatta oireita alkoi ilmaantua.

– Istuin aseman taukotilassa ja huomasin, että kasvoni olivat tulipunaiset ja nenä tukkoinen. Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että tämän täytyy johtua aseman huonosta sisäilmasta, muistelee Ruutiainen.

Hankaloituvia oireita

Parin vuoden kuluttua Ruutiainen siirtyi vuorotyöhön kiiretehtäviä ajavaan hoitotason yksikköön. Kiireellisiä tehtäviä on perustason siirtokuljetuksia vähemmän, mikä merkitsi pidempää yhtäjaksoista oleskelua asemalla.

Ruutiaisen oireet lisääntyivät ja alkoivat vaikuttaa hänen työhönsä ensihoitajana.

– Ääneni ei kulkenut, joten jouduin pyytämään työpariani puhumaan puolestani radiopuhelimella hätäkeskukseen. Silmäni olivat tulipunaiset ja niitä oli vaikea pitää auki.


Työnantaja tai työterveyslääkäri
eivät missään vaiheessa myöntäneet
sisäilman vaikutusta”

 

Jatkuvat nuhat, flunssat ja keuhko- ja poskiontelontulehdukset tulivat Ruutiaiselle tutuiksi.

– Hakeuduin työterveyteen ja kerroin sisäilmaan liittyvistä epäilyksistäni. Työterveyslääkäri totesi, etteivät oireeni voi johtua sisäilmasta. Olin kuulemma vain herkkä sairastumaan.

Vapaapäivinä oireet helpottivat, joten Ruutiaisen oli vaikea niellä lääkärin diagnoosia.

– Tilanne paheni aina, kun menin takaisin töihin. Lopulta minulle sanottiin, että voin siirtyä toiseen yksikköön, jos itse haluan. Työnantaja tai työterveyslääkäri eivät missään vaiheessa myöntäneet sisäilman vaikutusta enkä kokenut heidän haluavan helpottaa tilannettani.

Vesittyviä väistöliikkeitä

Ruutiainen vaihtoi yksikköä, mutta myös se toimi sisäilmaongelmien vuoksi väistötiloissa.

– Väistötilat olivat työmaaparakkeja, joissa ihmiset saivat halutessaan viettää aikaa. Paloautot, ambulanssit ja varusteet olivat kuitenkin edelleen sisäilmaongelmista kärsivissä tiloissa, joten käytännössä väistöt olivat yhtä tyhjän kanssa.

Niin Ruutiainen kuin muutkin työntekijät oireilivat myös parakeissa.

– Kun työnantaja lopulta uskoi, etteivät parakit ole kunnossa ja alkoi tutkia asiaa, löytyi niiden suihkutiloista ja vesipisteiden läheisyydestä vesivahinkoja.

Parakkien soveltuvuus pelastusalan väistötiloiksi on hänen mielestään muutenkin kyseenalaista.

– Pahimmassa tapauksessa väistötiloissa oleva työntekijä istuu koko 12 tunnin vuoron yksin kopissa, jonka ikkunoissa on kalterit. Talvella parakeissa saattaa olla niin kylmä, että siellä pitää olla ulkovaatteet päällä. Jos asemarakennuksessa järjestetään jokin koulutus, ei sisäilmaongelmista kärsivä voi siihen osallistua. Hälytysten välillä palomiehet voivat vaikka kuntoilla yhdessä – paitsi ne, jotka ovat parakeissa.

Taistelua ilman tukea

Ruutiaisen oireet lisääntyivät ja pahenivat. Aina uusien oireiden ilmaannuttua hän kävi työterveyshuollossa samalla työterveyslääkärillä. Oireita hoidettiin, mutta ei niiden aiheuttajaa.

Lopulta Ruutiainen kärsi muun muassa keskittymishäiriöistä ja rytmihäiriöistä, jotka hän koki vaarallisiksi sekä oman että potilasturvallisuuden kannalta.

– Tässä vaiheessa järjestettiin vihdoin työterveysneuvottelu, jota olin pyytänyt jo kauan sitten. Koin asetelman neuvottelussa sellaiseksi, että työterveyshuolto oli työnantajan puolella ja minusta työntekijänä haluttiin päästä mahdollisimman helposti eroon.


Tuntui karulta luopua unelmastani siksi,
että ihmiset, joiden tehtävänä on huolehtia
työympäristön turvallisuudesta,
eivät hoitaneet hommiaan”

 

Ruutiainen vaati lääkärin vaihtoa. Vasta sitten hän sai toivomiaan lisätutkimuksia ja asiallisia neuvotteluja, joissa myös kaupungin henkilöstöhallinnon edustaja oli mukana.

Lopputulos oli kuitenkin se, että Ruutiainen joutui jäämään pois unelmiensa työstä. Ei siksi, etteikö olisi kyennyt työhönsä, vaan siksi, että työolosuhteet eivät olleet asianmukaiset.

­– En halunnut antaa helposti periksi. Tein arvostettua, hyväpalkkaista työtä unelma-ammatissani. Tuntui karulta luopua unelmastani siksi, että ihmiset, joiden tehtävänä on huolehtia työympäristön turvallisuudesta, eivät hoitaneet hommiaan.

Asiallista keskustelua todellisista ongelmista

Ruutiainen jäi opintovapaalle vakituisesta virastaan pelastuslaitoksella keväällä 2017. Välttääkseen altistusta huonolle sisäilmalle hän suoritti avoimen yliopiston tarjoamia ravitsemustieteen verkko-opintoja kotoa käsin. Ansiosidonnainen aikuiskoulutusraha oli tärkeä tuki.

– Tulin sillä juuri ja juuri toimeen, mutta ennen kaikkea se vahvisti minua, kun olin vuosia kestäneiden terveysongelmien ja niihin liittyvän vähättelyn jälkeen henkisesti täysin lyöty. Se oli taloudellinen tuki, johon olin lakisääteisesti oikeutettu eikä se liittynyt millään tavalla sisäilmaongelmiin.

Vaikea kokemus on muuttanut Ruutiaisen uran suuntaa, mutta myös häntä ihmisenä. Hän on juuri irtisanoutunut pelastuslaitoksen virastaan ja nauttii nyt ihmisten kodeissa tehtävästä henkilökohtaisen avustajan työstä, jota hän kykenee tekemään ilman oireita. Hän kokee kiitollisuutta terveydestä ja ympärillään olevista ihmisistä.

– Sain oman terveyteni pelastettua. Myös mielenterveyden, joka varmasti olisi jossain vaiheessa mennyt. Sisäilmaongelmat ovat todellisia ja ne ratkeavat vain asiallisella keskustelulla ja laittamalla rakennukset kuntoon. Tätä viestiä haluan oman tarinani kautta tuoda esiin ja ihmisten tietoisuuteen.

 

Teksti Kreetta Haaslahti, kuva istock.com/GDArts

 

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK nostaa syksyn aikana esiin turvalliseen työelämään liittyviä teemoja, kuten sisäilmaongelmia. Palomiesliitto on STTK:n jäsenjärjestö.